Tämän postauksen otsikon piti alunperin olla paluu tulevaisuuteen. Olin ajatellut siinä hieman maistella ennakkoon miltä tuntuu palailla takaisin omiin nurkkiin ja mitä on jäänyt kesästä käteen. Kaikkien uusien kuvioiden keskellä en kuitenkaan ole ehtinyt kertaakaan istua koneelle tai edes koota ajatuksia kirjoittaakseni. Tiivistetään kuitenkin nyt muutama ajatus ja palataan sitten nykyhetkeen.
Kesäkodissa vietetty kesä teki oikeastaan todella hyvää. Vähän jotain erillaista kesäksi ja viisastuttiin tulevan asunnon hankinnan osalta kun katselimme kesäkotia suurennuslasilla ja teimme arkisia oivalluksia kodin toiminnallisuudesta. Pääsimme lisäksi tutustumaan lähialueisiin, jotka ovat niitä meidän potentiaalisia tulevaisuuden asuinalueita. Kesäkodin kuvaaminen kokonaisuudessaan blogiin jäi sillä en missään vaiheessa oikein ollut tyytyväinen siihen miten tavaramme sinne asettuivat ja aina otettuani kuvia olin tyytymätön.
Kotiin paluu oli aikamoista tunteiden vuoristorataa. Muutto kaikkine yksityiskohtineen vei todella voimat, vaikka omaan kotiin pääsy olikin helpotus. Ärsytystä kaikista niistä asioista jotka remontissa on tehty väärin ja pitää korjata. Haikeutta lähteä kesäkodista, vaikkei se täydellinen ollutkaan. Kiukku kun pahvilaatikoiden merestä ei löydy mitään juuri silloin kun sitä tarvitsisi. Onni meidän kaikista ihanista ystävistä jotka tekivät muutosta todella sujuvan.
Löysin ihania pikku kaktuksia ikeasta. Ne istuvat täydellisesti meidän kiviselle ikkunalaudalle.
Takaisin muuttaessa jouduimme luopumaan saunasta, maatasoisesta sisäänkäynnistä, pihasta ja tiskikoneesta. Saimme tilalle oman kodin tuoksun, säilytystilaa, kauniit (itse valitut) pinnat ja yksitasoisen asunnon. Keittiön epäkäytännöllisyys on edelleen kurjaa ja rattaiden kantaminen rappukäytävässä on yhtä rasittavaa kuin ennenkin, mutta meidän kodissa on niin loistava karma että täällä on hyvä olla. Ainakin siihen asti, että löytyy se unelmakoti.
Edelleen osa tavaroista on muuttolaatikoissa odottamassa inspiraatiota järjestää ne paikoilleen, mutta en anna sen häiritä. Alkusyksyn ihana auringonpaiste ja kirpakka sää tekee minut energiseksi ja jostain syystä tiedän että kulman takana on tulossa jotain kivaa ja jännittävää.
Viimeisimmät kommentit