Siinä missä kaupungin mukavuudet on se mitä tarvitsen, sitä ei käy kieltäminen, niin hiljaisuus on se mitä kaipaan. Juhannusiltana mökin terassilla istuessaan mielenrauha on jotain todella syvää. Läheisestä mökkirannasta kuuluu etäinen loiskinta ja lasten kikatus, linnut laulavat ja orava rapistelee männynrunkoa ylös.
Näinä hetkinä sitä muistaa varttuneensa maalla. Muistaa mitä on nauttia niistä kaikista luonnon äänistä, tuoksuista ja kasvillisuuden paljoudesta. Muistaa miten se hiljaisuus ja rauha vie huolet mukanaan.
Katselin eilen, kun mini tepasteli paljain varpain nurmikolla. Ensin ihmeissään ja sitten uteliaan tyytyväisenä. Pääsi maistamaan ensimmäistä metsämansikkaansa ja kävi haistelemassa kukkia. Olin tosi onnellinen tuosta näystä. Minulle on tosi tärkeää, että jälkikasvullamme säilyy kosketus luontoon.
Pian päästään poimimaan mustikoita ja sieniä. Aion kouluttaa pikku miehestä jo heti minulle metsäkaverin, kun tuo puolisko ei lainkaan viihdy haahuilemassa hyttysten syötävänä. Saas nähdä mitä mini tuumaa äidin suunnitelmista!
Rauhallista viikonalkua!
Viimeisimmät kommentit